Marouf Majidi

“Jos taide ja etenkin musiikki on elämäsi intohimo, silloin olet turvassa ikuisesti.”

Äitini sanoi minulle joskus näin. Sanoman voi tulkita monella eri tavalla ja minusta kaikki tulkinnat ovat tavalla tai toisella oikeita, sillä musiikki ja sen parissa työskentely on niin moniulotteinen ja monipuolinen asia.

Minusta sitaatti on siksi arvokas, että se on joka päivä ajankohtainen. Muusikon elämä on täynnä mutkia ja muusikkona on joskus raskasta saada jatkuvuutta elantoon. Mutta juuri noissa hankalissa hetkissä muistan jälleen kerran, että olen ikuisesti turvassa koska olen musiikin ja taiteen parissa.

Aikoinaan kun olin juuri tullut Suomeen ja aloittanut musiikkiopinnot, olin musiikkikylvyssä jossa minua pommitettiin uusilla musiikkityyleillä joka suunnasta. Tutustuin nykymusiikkiin, vapaaseen improvisaatioon, jazziin, Latinalaisen Amerikan musiikkiin, länsimaalaisiin rock ’n’ roll -klassikoihin ja suomalaiseen kansanmusiikkiin. Kävin keikoilla, musiikkityöpajoissa, jameissa ja keskustelin uusien ystävien kanssa. Vaikutus oli väistämätön. Silloin tulin ajatteleeksi, pitääkö minun antaa näiden vaikutusten tulla ja antautua niille, vai pidänkö tiukasti kiinni omasta jutusta, perinteestä, jostain mitä olen osin tehnyt jo lapsuudesta saakka. Rutiinista poikkeaminen vaatii poistumista mukavuusalueelta, uskallusta hypätä tuntemattomiin vesiin.

Halusin elättää itseni muusikkona, mutta halusin tehdä jotain ihan omaa, perinteestä poikkeavaa. Luotin siihen, että musiikki ohjaa ja vie minut oikeaan suuntaan, luotin elämään ja annoin itselleni luvan kiinnostua ja alkaa opiskella uutta musiikkia. Matka on ollut haastava, monimutkainen ja luottamusta vaativa, mutta äärimmäisen hedelmällinen.

Matkan alkamisesta on aikaa jo tovi. Se kannatti tehdä. Kannatti kokeilla ja hypätä tuntemattomaan. Uuden opiskelu ei lopu ikinä, valmiiksi ei koskaan tule, eikä tarvitsekaan. Kysessä on prosessi, virta ja jatkuvuus. Tein sitten omaa musiikkia tai jotain tosi perinteistä, kyse on aina taiteesta ja sen parissa työskentelystä. Enkä saa unohtaa, että sen parissa olemme ikuisesti turvassa.

Kirjoittaja on Suomeen vuonna 2005 saapunut iranilaissyntyinen muusikko, joka on valmistunut Sibelius-Akatemiasta ja löytänyt paikkansa useissa helsinkiläisyhtyeissä.