Pitkän kaavan kautta

Suvi Oskala. Kuva: Paula Suvitaival

Suvi Oskala

Monitaiteellisten teosten tie ensimmäisestä ideasta valmiiksi, yleisölle esitettäväksi lopputuotteeksi, on usein hyvin pitkä ja monipolvinen prosessi. Uutta projektia aloittaessa tekijä pursuaa energiaa, työryhmä kerääntyy kuin itsestään ja asiat sujuvat. Tekijä kirjoittaa innokkaasti apurahahakemuksia ja saa jatkuvasti uusia ideoita siitä mihin suuntaan projekti voisi mahdollisesti lähteä. Ensimmäisissä hakemuksissa suunnitelmat ovat usein hieman abstrakteja haaveita siitä mitä kaikkea voisi unelmabudjetillaan tehdä. Unelmabudjetilla harva kuitenkaan projektejaan toteuttaa, joten pitkän, usein vuosia kestävän, rahoitushaun varrella teokselle, työryhmälle ja alkuperäisille ideoille ehtii tapahtua paljon.

Jos apurahaa työskentelylle myönnetään ja työ saadaan käyntiin, ollaan jälleen uuden äärellä. Työtä tehdään aluksi tunnustellen – uuden työryhmän yhteisiä työtapoja etsien. Etsitään metodia, jolla saataisiin kaikkien vahvuuksilla tehtyä yhdessä jotain sykähdyttävää. Työryhmän yhteinen aktiivinen työvaihe kestää usein vain muutaman kuukauden, usein ei sitäkään. Tässä ajassa projekti kuitenkin puristetaan lopulliseen muotoonsa ja se saa ensi-iltansa. Ja ensi-illan jälkeen teos jatkaa kehittymistään jokaisen yleisökontaktin myötä.

Työstin ilmastoahdistukseni aktivoimana taiteellis-tieteellistä Merisairas-teosta keväästä 2018 aina kuluvaan vuoteen saakka. Tositoimiin pääsimme ensimmäisen kerran kesällä 2019 ja suuntasimme sieltä katseemme kohti musiikkivideon julkaisua ja näyttämöteoksen ensi-iltaa. Ensi-iltamme joutui kuitenkin koronan kouriin ja neljän peruuntumisen jälkeen päädyimme pitämään näyttämöteokselle virtuaaliensi-illan yleisöttömän ensi-iltamme tallenteella.

Pandemia toi ensi-illan siirtymisen ja lopulta peruuntumisen lisäksi muitakin mutkia esityksen tekoon, mutta luovimme näiden kaikkien haasteiden läpi siinä toivossa, että pääsisimme esittämään vuosia työstettyä esitystämme. Pettymys asioiden mennessä toisin oli käsin kosketeltava. Olemme yleisöttömän ensi-illan tallenteesta ylpeitä ja seisomme sen takana. Vuosien työn lopputulos on kuitenkin tässä kohtaa keväällä julkaistun musiikkivideon lisäksi vain tuo yksi tallennettu yleisötön esitys.

Taiteilijan leipä koostuu monista pienistä puroista, joista jokainen on vastikkeellista. Myytti huolettomasta boheemista taiteilijuudesta pitää pintansa siitä huolimatta, että jokainen yleisölle saatu esitys, konsertti tai taideteos on pitkien prosessien tulos. Vaikka työ näyttää ajoittain ulospäin hauskanpidolta on se silti monitahoista työtä, epävarmojen rahoitusten kanssa tuskailua ja erityisesti pitkäjänteisesti oman taiteellisen työn kehittämistä. Työ, jossa on iloa, ihanuutta ja pirskahtelevuutta on silti työtä, jonka arvostuksen sietäisi olla korkealla, sillä se tuo uusia elämyksiä ja näkökulmia myös kokijoidensa elämään!

Kirjoittaja on viulisti‒laulaja, joka on tarttunut ilmastoteemoihin myös tekemällä hiilidioksidipäästöttömiä pyöräkiertueita duokumppaninsa Emilia Lajusen innoittamana. Merisairaan tallenne löytyy Youtubesta käyttäjän Meri Sairas -kanavalta. Työryhmä hengähtää nyt hetken, mutta toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä esittämään teosta myös liveyleisöille.